Gestalt- tai hahmoterapia, kummaksi sitä haluaakaan kutsua, on integratiivinen psykoterapiasuuntaus. Hahmoterapia kuuluu humanistiseen psykologiaan, missä ihminen nähdään globaalina olentona, jolla on keho, mieli ja tunteet. Tämä terapiamuoto korostaa kehollista työskentelyä ja näkee ihmisen psyko-, fyysis-, sosiaalisena kokonaisuutena. Menneisyys ja tulevaisuus ovat tärkeitä, mutta tässä terapiasuuntauksessa niitä tarkastellaan aina tästä hetkestä käsin, että miten menneisyys tai tulevaisuus elää ja vaikuttaa tässä hetkessä.
Tiedostaminen on Gestalt-terapiassa keskeinen menetelmä, minkä avulla oireileva mieli tulee vähitellen ymmärrettäväksi. Gestalt-terapiassa kiinnitetään huomiota kehon viesteihin ja tuntemuksiin. Terapiassa voidaan tehdä erilaisia kehollisia kokeiluja, mitkä voivat sisältää hengityksen seuraamista, liikettä, tuntemuksia tai kehon jännityksen huomaamista. Tämä auttaa esimerkiksi asiakasta ymmärtämään omia reaktioitaan ja tarpeitaan.
Gestalt-terapiassa voidaan tehdä myös muita erilaisia kokeiluja, joiden avulla on tarkoitus auttaa asiakasta lisäämään tietoisuutta omista kokemuksistaan ja tuntemuksistaan. Tyhjän tuolin tekniikka on yksi tunnetuimmista metodeista, missä asiakas voi kuvitella tyhjän tuolin edessään ja keskustella kuvitteellisen henkilön kanssa. Tämä auttaa tutkimaan sisäisiä konflikteja ja tunteita ja tarpeita.
Tyhjän tuolin harjoituksessa asiakas voi kokeilla myös erilaisia rooleja ja näkökulmia. Hän voi esimerkiksi kuvitella olevansa vanhempi, lapsi tai työtoveri ja tarkastella tilannetta eri näkökulmista. Tämä auttaa lisäämään tietoisuutta omista reaktioista ja käyttäytymismalleista.
Tärkeää terapiaprosessissa on se, että terapeutti samaistuu asiakkaan kokemukseen ilman tuomitsemista tai analysointia. Tämä luo turvallisen tilan, jossa asiakas voi tutkia omia tunteita, ajatuksia ja kokemuksia. Terapeuttinen työskentely tapahtuu vähitellen ikään kuin sipulia kuorimalla. Kun tiedostaminen vahvistuu, on mahdollista huomata sellaisia tapahtumia ja kokemuksia itsessä, mitkä aiemmin olivat oman tiedostamisen ulkopuolella.
Asiakas ja terapeutti ovat molemmat merkittävässä osassa terapiaprosessia eli dialoginen suhde on työskentelyssä hyvin tärkeää. Asiakkaan ja terapeutin välinen suhde on tasavertainen – molemmat ovat asiantuntijoita omalla tavallaan ja siten tärkeitä prosessissa. Terapiassa haetaan ja luodaan yhdessä ymmärrystä asiakkaan tilanteesta ja elämästä. Dialogiseen suhteeseen eivät kuuluu valmiit ”patenttiratkaisut” tai vastaukset, vaan ainutlaatuisuuden näkeminen ja asiakkaan omien oivallusten ja vastausten löytäminen ovat tärkeitä.